Miksi 85% kuvien tägeistä ja metatiedoista katoavat verkossa?

20. marraskuuta 2018

Metadata kertoo kuvien sisällöstä, käyttöoikeuksista sekä antaa teknistä tietoa kuvasta. Kuvaustietoa suositellaan liitettäväksi kuviin ja muihin tiedostoihin, jotta ne löydetään. Mutta usein metatietoa ei kuitenkaan löydy kuvista enää verkossa. Yritykset käyttävät vuosittain valtavan määrän rahaa valokuviin, mutta vain muutamat tietää, mihin kuvat päätyvät. Miksi?

Tätä asiaa on tutkittu viime aikoina, eli siis mitä oikein tapahtuu kuvien “infotiedoille” verkossa sen jälkeen kun valokuvaaja on liittänyt tiedot kuviin ja kuvat ovat julkaistuna netissä sen eri foorumeissa.

Metadataa käyttävät tai hyödyntävät mm. valokuvaajat, aineistonhallintasovellusten aineistojen lisääjät, kuten mm. yritysten viestintä ja markkinointi ja museon työntekijät. Myös verkkokauppojen kuvissa esiintyy tuotteisiin liittyvää metatietoja, jota hyödynnetään hauissa. Usein metatiedoilla tarkoitetaan tägejä, jotka antavat viitteitä kuvista ja toimivat kuvauksena kuvan sisällöstä.

METADATASTA LYHYESTI

Kuvan metatiedot (infotiedot) ovat kaikki kuvaan liitetyt tiedot, jotka tarjoavat tietoa kuvatiedoston sisällöstä (sijainti, päivämäärä, aihe jne.), sen oikeuksista (tekijänoikeus, lisensointiehdot jne.) sekä tekniset yksityiskohdat kuvauksesta (GPS-koordinaatit, kameran aukko, ISO, muokkausohjelma jne.).

Metatieto on tallennettu samaan tiedostoon kuin itse kuva (JPG, TIFF, PNG) useimmiten kolmeen eri tallennusmuotoon:

  1. EXIF, automaattisesti kaapattu, sisältää tekniset tiedot,
  2. IPTC, manuaalisesti muokattu, sisältää sisällön kuvaukset, tekijänoikeudet ja
  3. XMP, uudempi IPTC-laajennus, joka mahdollistaa mukautettujen metatietokenttien luomisen.

Alla kansainvälisen tutkimuksen tuloksia siitä, mitä verkossa tapahtuu kun testin muodossa on tallennettu infotietoja kuviin ja ladattu kuvat verkkoon.

Lamark: https://imatag.com/en/blog/2018/05/11/state-of-image-metadata-in-2018/

85% INTERNETISSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA EIVÄT SISÄLLÄ METADATAA

Kansainvälisessä tutkimuksessa kuvat webbisivuilla olivat kaikki ladattavissa. Näistä tutkimuksen aikana seuratuista kuvista vain 12% sisälsi yleensä jotain metatietoja enää julkisessa verkossa. Lisäksi vain 3% kuvista sisälsi tietoa kuvaajasta ja käyttöoikeuksista. Ja näihin lukemiin ei kuulu edes kuvien julkaisut sosiaaliseen mediaan.

Kuvat, jotka kuvaaja lataa kuvatoimistoille, saavat usein lisää metatietoja avainsanojen ja editoinnin muodossa, ennen kuin ne sieltä lähetetään kustantajille ja julkaisijoille verkkopalveluiden kautta. Vähemmistö julkaisijoista kuitenkin säilyttivät metadatan kuvissa. 50% poistivat ne osittain, 40% kokonaan ja vain 10% julkaisijoista säilyttivät metatiedot kokonaisuudessaan.

Verkkojulkaisujen sovelluksessa kuvatiedoston latauksen yhteydessä tehdään useimmiten koon pienennys, joka hävittää metatietoa. Kuvia käsitellään myös eri osastoissa ennen niiden julkaisemista, mikä osaltaan mahdollistaa metatietojen menetyksen.

HAKUKONEET INDEKSOIVAT KUVAT ILMAN METADATAA

Kun hakukone indeksoi kuvia, luodaan niistä esikatselukuvat, josta on poistettu alkuperäinen metatieto ja jossa on eri tiedostonimi. Lisäksi indeksoinnin yhteydessä metatietoihin alun perin kirjattu tieto jätetään huomiotta. Avainsanat ja käyttöoikeudet on tarkoituksellisesti pilkottu. Sen sijaan hakukoneet käyttävät joskus automaattista kuvantunnistusta tunnistamaan joitakin kuvien objekteja luokitellakseen ne (autotägäys).

SUURI OSA SOSIAALISEN MEDIAN SIVUSTOISTA POISTAA KAIKKI METATIEDOT

Valokuvaajat pitävät sosiaalista mediaa arvokkaana markkinointikanavana löytääkseen yleisönsä ja saada työnsä tunnetuksi. Sosiaalisessa mediassa vain Facebook säilyttää kuvaajan ja tekijänoikeus tietoja. Kaikki muut poistavat kaiken metatiedon. Kuvaajan nimen liittäminen tiedostonimeen ei myöskään auta, koska jokainen sosiaalisen median alusta automaattisesti uudelleen nimeää tiedostot.

Kuvia voi ladata sosiaalisessa mediassa ilman mitään metatietoja. Varoituksen sana siis, kuvien varkaat hyödyntävät kuviasi. Jotkut sosiaalisen median sivustot palkitsevat suuresta yleisömäärästä, ja tämä motivoi väärentäjiä lisäämään oman nimensä kuviisi jakamisen yhteydessä.

Sosiaalisessa mediassa, toisin kun webissä, ei ole käänteistä kuvahakua. Tähän päivään mennessä mikään sosiaalisen median sivusto ei salli tehdä käänteistä kuvahakua kuvien löytämiseksi.

Some-kuvakoot 2019 muistilista

Kätevä seinälle tulostettava A4-muistilista auttaa pitämään sosiaaliseen mediaan tarvittavat kuvakoot lähellä aina kun niitä tarvitsee.


Lataa opas: some-kuvakoot muistilista

VESILEIMAT ON RATKAISU METATIEDON KATOAMISELLE VERKOSSA

Päinvastoin kuin miltä saattaa tuntua tämän ym. tiedon valossa, metatietojen syöttäminen ei ole hyödytön tehtävä. Yritysten kuvapankkien käytössä metatieto on edellytys kuvahakujen onnistumiselle. Ongelmat ilmaantuvat vasta latausten ja jakelun yhteydessä. Vaikka infotietoja saatetaan kohdella väärin matkan varrella, niitä voidaan myös suojella ja valvoa.

Lisäämällä kuville vesileima suojataan sekä kuvia että metatietoja. Useimmiten nämä vesileimat asetetaan pääkuvan päälle, ja valokuvaamo tai tekijänoikeuden omistaja merkitään alanurkkaan. Näkyvän vesileiman tarkoitus on etenkin heikentää kuvan väärinkäyttöä.

Nykyisessä digitaalisessa maailmassa on helppo varastaa kuvia ja dokumentteja verkossa. Sosiaalisen median sivuilla on ilmestynyt liikaa ulkopuolisten sinne lisäämiä törkyviestejä, epäasiallisia kommentteja ja vaarallisia väitteitä voi esiintyä mahdollisesti sinunkin kuviesi kohdalla.

Siksi vesileiman laittaminen kuvaan on fiksu ajatus. Ne haittaavat varas- ja väärinkäyttäjäehdokkaiden mahdollisuuksia julkaista tai myydä sivuillaan materiaalia ilman lupaa. Jos kuville löytyy tekijänoikeudet (copyright-oikeudet) on tämä juridinen todiste, jota voi käyttää oikeudessa.

PIILOTETTU VESILEIMA ON TEHOKAS TAPA SUOJATA KUVIA

Näkyvien vesileimojen poistaminen esim. tekoälyllä tai perinteisellä kuvankäsittelyllä on toki mahdollista ja heikentää siten kuvien suojausta. Piilotetulla digitaalisella vesileimauksella kuvat merkitään ainutlaatuisella näkymättömällä tunnuksella, joka on lisätty kuvien pikseleihin niin, ettei sitä ihmisaistein havaita.

Vesileimoja voidaan tuottaa kuvankäsittelyohjelmilla, kuten Photoshopilla tai kuva- ja mediapankeissa sekä valita mitkä tiedostot ovat niitä, joita halutaan suojata tai valvoa. Piilotetulla vesileimalla voidaan tunnistaa digitaalisen sisällön omistaja, jäljittää piraattikopioiden alkuperä, havaita median muokkausyritykset tai lisätä formaattimuutoksia kestävää lisäinformaatiota. 

Aiheeseen liittyvää: Digitaaliset vesileimat suojaavat kuvasi netissä
 

UUSIA TUULIA GOOGLELLA KÄYTTÖOIKEUKSIEN KÄSITTELYSSÄ

Google myöntää, että tähän asti palvelussa oli "perinteisesti vaikea" selvittää, kuka on valokuvaaja ja kuka omisti kyseisen kuvan käyttöoikeudet.

Google ilmoitti 27 syyskuuta, että se alkaa näyttää valokuvien tekijänoikeudet (tekijöiden nimet) Google-kuvien hakutuloksissa ja että se näyttää enemmän tietoja Google-kuvien lähteestä.

Googlen strateginen muutos voi johtaa siihen, että muutkin alustat seuraavat. Tämä tekisi lopulta mahdolliseksi sisällön korvauksiin ja kaupallistamiseen verkossa. Uusi tilanne on kuvattu Googlen blogissa IPTC: n ja CEPIC: n "yhteistyön" seurauksena.

Tästä eteenpäin Internetin käyttäjät, jotka jakavat verkossa kiertäviä kuvia (ainakin Google-kuvien osalta), saavat mahdollisuuden tietää, ketkä näitä valokuvia käyttää ja ovatko ne tekijänoikeuden alaisia. Näin tekijät ja oikeuksien haltijat pystyvät tunnistamaan sisältönsä ja uudelleenkäyttönsä paremmin.

Valokuvaajille tämä Googlen suunnan muutos voi olla vallankumous, ehkäpä myös koko Internetille. Lähivuodet näyttävät tämän kehityksen suunnan. Jatkossa on vieläkin tärkeämpi sisällyttää kuvaustiedot tiedostoille jo tuotantovaiheessa.

 

Kirjoittaja Rolf Koppatz

Rolf on Communication Pro:n perustaja ja toimitusjohtaja, DAM konsultti, markkinoinnin sekä IT-alan ammattilainen 35 vuoden kokemuksella.

Sano hei, vaikka LinkedInissä.

www.communicationpro.com